Pinkistä pitsistä maximekko

Sehän taisi olla viime kesää, joka puolella silmiini tulvi kuvia maximekoista.
Vaan voiko joustofroteesta semmoista ommella, sehän on kuuma, paksu kangas ja pitkä kaapu!? Kesäpäivänä kuljetaan mieluiten vaikka bikineissä.

Yllätyin sillä tämä joustofrotee ei kyllä ole mitään paksua, vaan ihanan ohutta ja laskeutuvaa.

No ompelu ei mennytkään ihan yhtä kiihkeästi kuin kankaan haaliminen. Suhteellisen pian saksin kankaan sillä ajatuksella, että maksimekko siitä tehdään. Niin ja kaavaa ei tietysti ollut. Ajattelin, että otan jonkun käyttämäni mekkokaavan ja sitten siitä vaan summassa piirtelen/ leikkailen vähän pisemmän version. Näin teinkin ja kun olin hurautellut sivusaumat kiinni, testasin. Ei hyvä!
Mekon alaosa oli ihan järkyttävän iso ja näyttikin kaavulta. Kangastakin hassasin hirveesti jo pelkästään tuohon ylileveään alaosaan ja se, että halusin kuvion etukappaleella juurikin tietylle kohdalle. Tekele lensi pyykkikoppaan ja sinne se jäi. Jälkeenpäin vielä huomasin myyjän ilmoittavan, että kangas on II-laatuista. Eihän vaan huvittanut lähteä kasomaan, mahtoiko kankaassa näkyä jotain virhettä. Minä kun en muista koskaan syynätä kankaita niin tarkkaan kun ne olen kotiuttanut.

Nythän meillä on taas kesä, jolloin maksimekot on enemmän kuin tervetulleita, alla voi vaikka pitää pitkiä kalsareita. Päätimpä haastaa itseni ja kaivoin maximekkoni raakileen esiin. Sovitus ja pientä hahmotusta mistä leikataan ja kuinka paljon. Sieltä täältä kursittiin kasaan ja kas vain siitä tuli mekko.

Matkan varrella myös yläosa muuttui, ylhäällä menee pieni kuja, johon pujoitin pinkin satiininauhan.

Takana ei tuo kuvio mennyt niin kuin olisin halunnut, mutta kelpaa mulle. 

Kankaan menekki oli ilman sitäkin jo huima :)

Josko se kesä vielä tulisi, niin voi pitkät kalsarit unhoittaa ja kulkea ilman hartiahuivia.